Minusta on oikein mukavaa ajaa hyvässä talvisäässä, mutta viimepäivien ajokelit eivät ole vastanneet aivan minun mielikuvaani hyvästä talvisäästä. Ensinnäkin tapaninpäivän aattoillan yönä (mikä helvetti se on??) oli mukavat -7C pakkasta ja samalla taivaalta satoi tihkusateena alijäähtynyttä vettä. Siis jäätävän kylmää vettä, joka ei sada pilvestä esim. lumena vaan vetenä. Tällainen vesipisara jäätyy silmänräpäyksessä pudotessaan esimerkiksi auton tuulilasille, ajovaloihin tai mille tahansa muulle pinnalle. Tuona yönä sai kyllä ahkerasti raaputella tuulilasia ja umpeen muurautuneita ajovaloja aina kun tuli sopiva pysähdys.
Tänään sai sitten alijäähtyneen vesisateen sijaan taistella lumisadetta vastaan. Moottoritienopeuksissa lumihiutaleet ja pöllyävä lumi lensi sulavasti auton ohi eikä laskeutunut tuulilasille jäätymään, mutta kun pysähtyi pieneksi hetkeksikin niin lumi satoi tuulilasille ja joko jäätyi siihen tai jos puhallus oli asetettu tuulilasille, valui sulanut lumi ikkunan alareunaan ja jäätyi sinne pyyhkijänsulkiin. Saipahan taas tekosyyn jumppailla auton ympärillä hakkaamassa jäätä pois sulista.
Toiset tykkää kylmästä, toiset kuumasta. Vähän talvikeleissä ajaneille muistutan kuitenkin, ettei pelkkä lämmin puhallus tuulilasille ole ainut vaihtoehto. Riippuu hieman kelistä, mutta joskus kannattaa myös kokeilla tuulilasin sulattamista, kuivaamista ja senjälkeen viileän puhalluksen/ei puhallusta ollenkaan käyttämistä tuulilasille. Kun näyttö on kerran saatu puhtaaksi, estää viileä puhallus lumen sulamisen ja myöhemmin sen jäätymisen kurissa.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Hiljaista on
Autoja tuntuu olevan liikkeellä pikkasen liikaa. Ei pelkästään tavallisia henkilöautoja vaan myös takseja. Yleensä päivävuorossa riittää kun löytää taksitolpan, jossa on mahdollisimman vähän autoja ja mahdollisimman paljon asiakkaita. Tänään autoja on ollut niin paljon, että on ollut pakko etsiä taksiasemaa mihin auto mahtuu edes fyysisesti. Tikkurilan taksijono riitti aseman parkkipaikalle saakka, lentokentällä oli autoja ja odotusajat olivat välillä 60-90 minuuttia. Koivukylässäkin oli aamulla kymmenisen autoa, mikä on jo aika paljon.
Ei auta kuin lopettaa lounastauko tähän ja lähteä kaivamaan kyytejä kiven alta.
Ei auta kuin lopettaa lounastauko tähän ja lähteä kaivamaan kyytejä kiven alta.
tiistai 29. joulukuuta 2009
AWD
Olipa kiva ajella taas Volvolla, löytyyhän siitä neliveto ja kaikki. Loskaa ja lunta oli muutamassa paikassa senverran paljon, ettei takavedolla olisi voinut kuvitellakaan menevänsä sinne.
..Mutta toisaalta houkuttelisi kovasti taas se BMW takavedostakin huolimatta. Luultavasti tulen sitä vielä myöhemmin jonkinverran ajamaan, aika näyttää.
..Mutta toisaalta houkuttelisi kovasti taas se BMW takavedostakin huolimatta. Luultavasti tulen sitä vielä myöhemmin jonkinverran ajamaan, aika näyttää.
Älkää panikoiko, pliis
Joillain on selvästi unohtunut kaikki autokoulun opit ennakoinnista ja vilkun käytöstä (okei, vilkku on puhkipuhuttu aihe, mutta jatkan siitä silti). Eli..
- Jos oma poistumisramppi tai vastaava (voidaan myös soveltaa ihan kaupungissakin risteyksien ym. osalta) on piakkoin tulossa, voisi sen ryhmittymisen oikealle kaistalle aloittaa jo ajoissa. Ei lähdetä enää tekemään mitään viimehetken ohituksia ja jos on ruuhkaa, siirrytään tarpeen vaatiessa sille oikealle kaistalle jo vaikka 5km ennen poistumista. Tai jos on useampi kaista niin pikkuhiljaa sinne oikeaan suuntaan. Stressitasokin laskee siinä mukavasti kun on jo oikea kaista valittuna, eikä tarvitse viimehetkellä tunkea sinne kääntyvien kaistalle.
= ENNAKOINTI
- Ja jos se oma ramppi alkaa lähestymään jo uhkaavasti tai olet suorittamassa edellisessä kappaleessa kehoitettuja toimenpiteitä ja tarvitaan tilaa sieltä ahtaammalta kaistalta, käytetään vilkkua. Laitetaan se vilkku päälle ja odotetaan, että joku antaa tilaa. Ei se vilkku tarkoita sitä, että sitä käyttäessä pitäisi olla jo viimeistään siirtymässä. Joku saattaa ystävällisyyttään antaa tilaa tai joku saattaa pelästyä, että tulet päälle, ja antaa sen takia tilaa. Lopputulos on sinun kannaltasi jokatapauksessa hyvä.
Ja siis tämä saarna taas sen takia, että muutama ääliö on minut yrittänyt taas muutamaan kertaan pakottaa johonkin ojaan tai toisen auton päälle. Sitä on liitytty moottoritielle pelkän vauhdin ja uskon voimalla ja on myös tultu vilkun kanssa päälle kun oma poistumisramppi on lähestynyt ja minä olen ollut siinä rinnalla. Tilaa olisin ollut valmis antamaan jo vaikka kilometri taaksepäin..
- Jos oma poistumisramppi tai vastaava (voidaan myös soveltaa ihan kaupungissakin risteyksien ym. osalta) on piakkoin tulossa, voisi sen ryhmittymisen oikealle kaistalle aloittaa jo ajoissa. Ei lähdetä enää tekemään mitään viimehetken ohituksia ja jos on ruuhkaa, siirrytään tarpeen vaatiessa sille oikealle kaistalle jo vaikka 5km ennen poistumista. Tai jos on useampi kaista niin pikkuhiljaa sinne oikeaan suuntaan. Stressitasokin laskee siinä mukavasti kun on jo oikea kaista valittuna, eikä tarvitse viimehetkellä tunkea sinne kääntyvien kaistalle.
= ENNAKOINTI
- Ja jos se oma ramppi alkaa lähestymään jo uhkaavasti tai olet suorittamassa edellisessä kappaleessa kehoitettuja toimenpiteitä ja tarvitaan tilaa sieltä ahtaammalta kaistalta, käytetään vilkkua. Laitetaan se vilkku päälle ja odotetaan, että joku antaa tilaa. Ei se vilkku tarkoita sitä, että sitä käyttäessä pitäisi olla jo viimeistään siirtymässä. Joku saattaa ystävällisyyttään antaa tilaa tai joku saattaa pelästyä, että tulet päälle, ja antaa sen takia tilaa. Lopputulos on sinun kannaltasi jokatapauksessa hyvä.
Ja siis tämä saarna taas sen takia, että muutama ääliö on minut yrittänyt taas muutamaan kertaan pakottaa johonkin ojaan tai toisen auton päälle. Sitä on liitytty moottoritielle pelkän vauhdin ja uskon voimalla ja on myös tultu vilkun kanssa päälle kun oma poistumisramppi on lähestynyt ja minä olen ollut siinä rinnalla. Tilaa olisin ollut valmis antamaan jo vaikka kilometri taaksepäin..
lauantai 26. joulukuuta 2009
Beeeeeämweeeee
Heipodei. Intti on vielä kesken, mutta ostin itselleni uuden siviiliauton ja nyt pitää sitten paiskia vapailla töitä mahdollisimman paljon. Tämän johdosta olinkin viimeyönä töissä ja normaalin V70 D5 AWD-nelivedon sijaan olin tuuraamassa toisella autolla, BMW 520d farkulla.
Ensin ne ihan kivat jutut..
Volvoon tottuneena minulla meni varmaankin 2-4 tuntia tottua BMW:n ominaisuuksiin ja olemukseen, mutta tämän jälkeen auto tuntui todella mukavalta ja pääsin ikäänkuin pelin henkeen mukaan. Vaihtaminen oli Volvoon verrattuna äärettömän tasaista, niin tasaista ettei sitä juuri huomannut mistään muusta kuin äänestä ja kierrosmittarista. Vaikka Bemarin 2-litrainen turbodieseli jääkin iskutilavuudessa toiseksi Volvon D5-moottorille, oli BMW kaikin puolin tehokas ja urheilullinen. BMW:n automaattivaihteisto ei huudattanut moottoria kuten Volvossa, vaan kierrokset pysyivät kohtuullisina ja vääntöä löytyi silti. "Napakaksi" luonnehdittu jousitus oli myös juuri sitä itseään.. ei siis paskaa, vaan napakka.
Myös asiakkaat tuntuivat tavallista tyytyväisemmiltä. Kukaan ei kysynyt "Onks tää joku Volvo vai Toyota?". Asiakkaille oli heti selvää, että nyt ollaan BMW:n kyydissä.
Sitten ne vähän vähemmän kivat..
Viimeyönä alkoi sitten todella mukava lumimyräkkä. Lunta tuli senverran kiivaaseen tahtiin, että tiet olivat muutaman tunnin sisällä aivan lumen peitossa. Tuulilasille satava lumi jäätyi pyyhkijänsulkiin kiinni ja jäätä sai olla jatkuvasti hakkaamassa niistä irti tai toisena vaihtoehtona oli pitää hatustaan kiinni ja käyttää etulasin defrost-toimintoa. Tästä ongelmasta Volvo tuskin olisi selviytynyt yhtään sen paremmin/huonommin..
..Mutta siitä maassa makaavasta lumesta Volvon neliveto olisi selvinnyt aivan ongelmitta. Mikään ihmepelastaja sekään ei ole, mutta viimetalven perusteella harvassa ovat ne kerrat kun neliveto lähtee suttaamaan tai että ajonvakautus joutuu puuttumaan peliin (tai no kai myös nelivedon toimintaa voi pitää jonkinlaisena ajonvakautuksena). Bemari oli kuitenkin takavetoinen ja ennen pelkästään etuvetoisia autoja ajaneena tuo takavetoisuus vaati hieman opettelua. Jos työnnät auton vähänkään harkitsemattomaan paikkaan, ei se tule pois sieltä ilman apua. Työnantajani aina vitsaileekin, kuinka mukavaa takatuuppareita on vedellä ojanpenkoista ylös nelivetovolvolla.
Näillä keleillä esimerkiksi Volvon neliveto on kyllä se ainut ja oikea vaihtoehto, kesäkeleillä ottaisin varmasti BMW:n. Ensiyönä taas töissä BMW:llä, katsotaan miten käy.
Ensin ne ihan kivat jutut..
Volvoon tottuneena minulla meni varmaankin 2-4 tuntia tottua BMW:n ominaisuuksiin ja olemukseen, mutta tämän jälkeen auto tuntui todella mukavalta ja pääsin ikäänkuin pelin henkeen mukaan. Vaihtaminen oli Volvoon verrattuna äärettömän tasaista, niin tasaista ettei sitä juuri huomannut mistään muusta kuin äänestä ja kierrosmittarista. Vaikka Bemarin 2-litrainen turbodieseli jääkin iskutilavuudessa toiseksi Volvon D5-moottorille, oli BMW kaikin puolin tehokas ja urheilullinen. BMW:n automaattivaihteisto ei huudattanut moottoria kuten Volvossa, vaan kierrokset pysyivät kohtuullisina ja vääntöä löytyi silti. "Napakaksi" luonnehdittu jousitus oli myös juuri sitä itseään.. ei siis paskaa, vaan napakka.
Myös asiakkaat tuntuivat tavallista tyytyväisemmiltä. Kukaan ei kysynyt "Onks tää joku Volvo vai Toyota?". Asiakkaille oli heti selvää, että nyt ollaan BMW:n kyydissä.
Sitten ne vähän vähemmän kivat..
Viimeyönä alkoi sitten todella mukava lumimyräkkä. Lunta tuli senverran kiivaaseen tahtiin, että tiet olivat muutaman tunnin sisällä aivan lumen peitossa. Tuulilasille satava lumi jäätyi pyyhkijänsulkiin kiinni ja jäätä sai olla jatkuvasti hakkaamassa niistä irti tai toisena vaihtoehtona oli pitää hatustaan kiinni ja käyttää etulasin defrost-toimintoa. Tästä ongelmasta Volvo tuskin olisi selviytynyt yhtään sen paremmin/huonommin..
..Mutta siitä maassa makaavasta lumesta Volvon neliveto olisi selvinnyt aivan ongelmitta. Mikään ihmepelastaja sekään ei ole, mutta viimetalven perusteella harvassa ovat ne kerrat kun neliveto lähtee suttaamaan tai että ajonvakautus joutuu puuttumaan peliin (tai no kai myös nelivedon toimintaa voi pitää jonkinlaisena ajonvakautuksena). Bemari oli kuitenkin takavetoinen ja ennen pelkästään etuvetoisia autoja ajaneena tuo takavetoisuus vaati hieman opettelua. Jos työnnät auton vähänkään harkitsemattomaan paikkaan, ei se tule pois sieltä ilman apua. Työnantajani aina vitsaileekin, kuinka mukavaa takatuuppareita on vedellä ojanpenkoista ylös nelivetovolvolla.
Näillä keleillä esimerkiksi Volvon neliveto on kyllä se ainut ja oikea vaihtoehto, kesäkeleillä ottaisin varmasti BMW:n. Ensiyönä taas töissä BMW:llä, katsotaan miten käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)