Ulkonäkö voi pettää

Tämä tuli taas todettua muutama viikonloppu sitten. Otin Tikkurilasta aamuyöllä neljän jälkeen yön viimeisiä kyytejä. Autoon astui neljä hyvin nestetasapainostaan huolta pitänyttä miestä ja lähdin ajamaan samalla määränpäätä tiedustellen. Miehet puhuivat jopa hieman rivoja ja vitsailivat ja lopulta ilmoittivat määränpääksi Vihdin. Yleensä Tikkurilan kapakoista lähdetään johonkin naapurilähiöihin, joten kuvittelin että n. 50min ajomatkan päässä oleva Vihti oli vain vitsi. Osoittautui kuitenkin, että miehet olivat vakavissaan, joten kerroin heille ettei matka ole ihan halpa, eli löytyyhän teiltä sitten maksukykyä. Edessä istuva herra asetti Kultaisen Amexin tai vastaavan "porvarikortin" vaihteenvalitsimen viereen ja niinpä lähdin ajamaan kohti Vihtiä.

Eipä mennyt kauaa kun päästiin Kehä III:lta pimeälle Vihdintielle. Kyseinen Vihdintie on pitkä ja mutkitteleva, valaisematon tie keskellä metsää. Muut nukkuivat jo sikeästi autossa ja minä tuijotin pelokkaana tietä mm. hirvien varalta. Automaattiset nopeuskamerat pitivät onneksi huolta, ettei tullut ajettua yhtään ylinopeutta. Melko pitkän ajamisen jälkeen vastaan tuli tienhaara ja S-market keskellä ei mitään. Pysähdyin ja herättelin matkustajia ja kysyin että joko ollaan lähellä (en ole ikinä edes käynyt Vihdissä, kuvittelin että ko. S-market oli vihdin keskustaa). Matkustajilla ei ollut hajuakaan missä olimme, joten kysyin tarkan osoitteen, laitoin sen navigaattoriin ja annoin luvan jatkaa unia. Noh, matka jatkui ja edessä oli vielä n. 20min ajomatka. Yhtäkkiä kesken ajon alkoi Volvon istuinvyö-hälytys huutamaan. Pysähdyin oitis tien sivuun ja pyysin takamatkustajia laittamaan vyöt kiinni. He kuitenkin kuorsasivat sikeästi ja minulle ei ikinä selvinnyt miten he olivat saaneet vyönsä auki unissaan.

Matka jatkui vielä ja vihdoin päästiin perille osoitteeseen. Herättelin matkustajat ja sain maksun matkasta. Emme olleet saapuneet mihinkään "paikallisen lähiön rupukortteliin" vaan edessä oli hulppea linnoitus ja pihassa komeillut Hummer ei ollut todellakaan ainut eikä edes pihan kallein auto. Taas kerran ulkonäkö oli päässyt pettämään ja olin aivan turhaan huolissani maksukyvystä, sitä kun tuntui herroilla lopulta riittävän. Olihan mielenkiintoinen reissu ja aivan yhtä mielenkiintoista oli pysytellä hereillä koko matka takaisin Vantaalle kohti omaa sänkyä..