Espoo boikottiin

Minä olen Vantaan taksi ja tästä lähtien keskityn täysin savipyöränä olemiseen ja lentokentän veivaamiseen, aiheutti se sitten muiden kuntien kuljettajissa kuinka paljon ärsyyntymistä tahansa. Espooseen en aja, ellei ole pakko ja Espoon Ulappatorin ja Soukan barbaarit kierrän kaukaa.

Viime viikonloppuna sain kyytiini seuraavanlaisen herttaisen matkustajan Espoon Tapiontorilta:

Keski-ikäinen ruskeaan nahkarotsiin pukeutunu nainen hoiperteli kyytiin. Osoitetta ei tarvinnut edes kysyä, sillä asiakas töksäytti sen kuin apteekkarille ja sanoi "katso siitä kartasta, minä en osaa mennä sinne." Noh, katsoin "kartasta" ja lähdin ajamaan kohti määränpäätä. Matka ei ollut kovinkaan pitkä ja saavuttuani "kartan" näyttämään osoitteeseen, käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Asiakas: Missä me ollaan?
Minä: XXXXYYYY-tiellä, siellä mihin pyysit.
A: Aja sinne koululle!
M: Tähän sä kyllä pyysit, mutta voitko neuvoa reitin sinne koululle, en tunne seutua.
A: No sinne koululle!
M: Voisitko neuvoa reitin?
A: Tästä oikealle.. vasemmalle, ÄH (asiakas korotti jo ääntänsä), en minä tiedä, anteeksi että mä hermostun.
A: Ei näytä tutulta, voitko vaan ajaa sinen mihin pyysin?
M: No me käytiin siellä osoitteessa jo kerran.
A: No etkö voi katsoa siitä kartasta..
(lähdin ajamaan takaisin osoitteeseen)
A: Noniin tästä vasemmalle, ja pysäytä tähän, minä haen rahat sisältä.

Noh, olimme tasan samassa osoitteessa mihin navigaattori alunperin näytti, mutta asiakas ei sattunut humalassa aluksi tunnistaa kotiaan. Talo oli pitkähkön hiekkapolun päässä ja naiiviuttani en osannut epäillä asiakkaan maksukykyä (sain kyllä rahat, älkää siitä huoliko). Asiakas lähti hoipertelemaan ojanpenkkoja myöten kotiinsa ja katosi taloon. Odottelin n. 5min autossa ja asiakas hoipertelikin takaisin maksamaan. Ojensi 10€ setelin ja oli lähtemässä pois, kun sanoin että ei tämä riitä, matka maksoi 25€. Noh, asiakas selitteli luulleensa sitä 50€-seteliksi ja lähti hieman kimpaantuneena noutamaan lisää rahaa. Tällä kertaa asiakkaalla kesti niin kauan, että ehdin jo syödä banaanin, polttaa stressitupakan ja hieman potkiskella kiviä ennenkuin asiakas palasi näköpiiriin, hoiperellen tuon pitkän hiekkatien päästä ojanpohjia myöten. Pitkä kolikkovana seurasi asiakasta perässään ja autossa hän kippasi kourallisen pikkukolikoita etupenkille. Poimin siitä puuttuvat rahat ja saattoipa siinä muutama kolikko lipsahtaa istuimenkin väliin vaivanpalkaksi. Loput annoin asiakkaan kouraan ja esitin ystävällistä ja kaasutin pois paikalta. Ajoin tyhjänä Vantaalle saakka (ei sillä etteikö Espoossa olisi kyytejä riittänyt, en vain halunnut enää nähdä niitä) ja veivasin vielä muutaman kyydin kentältä toivoen, ettei yksikään päätyisi Espooseen.

Koko episodiin meni aikaa yli 40min vaikka ajomatka olikin loppujenlopuksi ihan lyhyt. Saattaapi olla onni, että poistuin Espoosta, sillä myöhemmin aamuyöstä Espoon Ulappatorilla tapahtui puukotus ja jonkinlainen joukkotappelu, jota oli todistamassa myös yksi kollega. Hänelle kiitos esimerkillisestä toiminnasta tapahtumapaikalla.