Nirsoilua

Mitä enemmän ajan kyytejä lentoasemalta, sitä vastenmielisemmältä tuntuu jäädä "kylille" pyörimään ja metsästämään kyytejä. Etenkin viikonloppuöisin.

En ole varmaan kolmeen viikkoon ajanut ollenkaan viikonlopun yövuoroja ja tässä on tullut pahasti totuttua lentokentän rauhallisuuteen. Nyt otettiin heti kättelyssä luulot pois, kun pääsin taas nauttimaan viikonloppuyöstä.

Ensimmäinen kyyti kyliltä Tikkurilasta Kartanonkoskelle. Kysyin toivottua reittivalintaa ja sain tylyn "mikä tahansa käy"-vastauksen. Ajoin varmuudenvuoksi kuitenkin lyhyintä reittiä ja sainkin koko matkan kuunnella hermostunutta huokailua takapenkiltä. Kauhulla odotin hetkeä, jolloin pieleen mennyt ilta kaadettaisiin kuljettajan niskaan, mutta sitä ei onneksi tullut. Asiakas maksoi kyydin käteisellä ja paineli vähin äänin rappukäytävään.

Seuraava kyyti olikin sitten mallia "oksennussirkus". Alusta alkaen kaveri kehottaa toista kaveriaan ilmoittamaan, jos on huono olo. Kaveria taisi kuumottaa, koska tiesi suunilleen kuinka paljon taksiin oksentaminen maksaisi ja minua kuumotti vielä enemmän. Ehdimme kuitenkin pysähtyä ajoissa ja kaveri vietti seuraavat viisi minuuttia sormet kurkussa tienposkessa. Tämän jälkeen matka jatkui (joskin ikkunat auki, tuoksu oli melko voimakas) ja seuraava pysähdys tulikin simpparin kohdalla. Minun onneksi tyypit päättivät jatkaa matkaa kävellen. HUH.

Lopputuloksena oli siis mitättömän pieni kassa, oksennukselta haiseva taksi ja äärimmäisen korkea v*tutus. Sayonara!