maanantai 21. maaliskuuta 2011

Manaaja

Taisi tuo "superkuu" aiheuttaa asiakaskunnassa ja ihmisissä ylipäätänsä hieman kuuhulluutta. Kaikenlaista sekopäätä ja hullua oli taas viikonloppuna hortoilemassa pitkin maita ja mantuja, mutta yksi jäi erityisesti mieleen.

Asiakkaan kanssa ajeltiin johonkin syrjäiselle metsätielle aina Nummelaan saakka. Lähimmälle talolle vaikutti olevan kilometrikaupalla matkaa ja viimeiset katuvalot oli ohitettu aikoja sitten. Pimeällä metsätiellä kurvailtiin siis kohti määränpäätä, kun yhtäkkiä ajovalojen valokeilaan ilmestyi ihmishahmo tien reunassa. Joku kaapumaiseen takkiin verhoutunut nainen siinä seisoi tienvarressa silmät kiinni eikä tuntunut huomaavankaan kun ajoimme ohi. Olisin varmaan muuten kuvitellut nähneeni aaveen, mutta asiakaskin kiljaisi senverran että taisi itse kuvitella ihan samaa.
NÄITKÖ SEN NAISEN??? NUKKUIKO SE?

Palasin asiakkaan jätettyäni samaa reittiä takaisin ja kyseinen nainen oli kävellyt puolisen kilometriä eteenpäin. Olisin kyytiä varmaankin tarjonnut, mutta mielikuva taustapeilin kautta näkyvästä manaaja-hahmosta pakotti minut jatkamaan matkaa pysähtymättä.