Minusta on oikein mukavaa ajaa hyvässä talvisäässä, mutta viimepäivien ajokelit eivät ole vastanneet aivan minun mielikuvaani hyvästä talvisäästä. Ensinnäkin tapaninpäivän aattoillan yönä (mikä helvetti se on??) oli mukavat -7C pakkasta ja samalla taivaalta satoi tihkusateena alijäähtynyttä vettä. Siis jäätävän kylmää vettä, joka ei sada pilvestä esim. lumena vaan vetenä. Tällainen vesipisara jäätyy silmänräpäyksessä pudotessaan esimerkiksi auton tuulilasille, ajovaloihin tai mille tahansa muulle pinnalle. Tuona yönä sai kyllä ahkerasti raaputella tuulilasia ja umpeen muurautuneita ajovaloja aina kun tuli sopiva pysähdys.
Tänään sai sitten alijäähtyneen vesisateen sijaan taistella lumisadetta vastaan. Moottoritienopeuksissa lumihiutaleet ja pöllyävä lumi lensi sulavasti auton ohi eikä laskeutunut tuulilasille jäätymään, mutta kun pysähtyi pieneksi hetkeksikin niin lumi satoi tuulilasille ja joko jäätyi siihen tai jos puhallus oli asetettu tuulilasille, valui sulanut lumi ikkunan alareunaan ja jäätyi sinne pyyhkijänsulkiin. Saipahan taas tekosyyn jumppailla auton ympärillä hakkaamassa jäätä pois sulista.
Toiset tykkää kylmästä, toiset kuumasta. Vähän talvikeleissä ajaneille muistutan kuitenkin, ettei pelkkä lämmin puhallus tuulilasille ole ainut vaihtoehto. Riippuu hieman kelistä, mutta joskus kannattaa myös kokeilla tuulilasin sulattamista, kuivaamista ja senjälkeen viileän puhalluksen/ei puhallusta ollenkaan käyttämistä tuulilasille. Kun näyttö on kerran saatu puhtaaksi, estää viileä puhallus lumen sulamisen ja myöhemmin sen jäätymisen kurissa.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Hiljaista on
Autoja tuntuu olevan liikkeellä pikkasen liikaa. Ei pelkästään tavallisia henkilöautoja vaan myös takseja. Yleensä päivävuorossa riittää kun löytää taksitolpan, jossa on mahdollisimman vähän autoja ja mahdollisimman paljon asiakkaita. Tänään autoja on ollut niin paljon, että on ollut pakko etsiä taksiasemaa mihin auto mahtuu edes fyysisesti. Tikkurilan taksijono riitti aseman parkkipaikalle saakka, lentokentällä oli autoja ja odotusajat olivat välillä 60-90 minuuttia. Koivukylässäkin oli aamulla kymmenisen autoa, mikä on jo aika paljon.
Ei auta kuin lopettaa lounastauko tähän ja lähteä kaivamaan kyytejä kiven alta.
Ei auta kuin lopettaa lounastauko tähän ja lähteä kaivamaan kyytejä kiven alta.
tiistai 29. joulukuuta 2009
AWD
Olipa kiva ajella taas Volvolla, löytyyhän siitä neliveto ja kaikki. Loskaa ja lunta oli muutamassa paikassa senverran paljon, ettei takavedolla olisi voinut kuvitellakaan menevänsä sinne.
..Mutta toisaalta houkuttelisi kovasti taas se BMW takavedostakin huolimatta. Luultavasti tulen sitä vielä myöhemmin jonkinverran ajamaan, aika näyttää.
..Mutta toisaalta houkuttelisi kovasti taas se BMW takavedostakin huolimatta. Luultavasti tulen sitä vielä myöhemmin jonkinverran ajamaan, aika näyttää.
Älkää panikoiko, pliis
Joillain on selvästi unohtunut kaikki autokoulun opit ennakoinnista ja vilkun käytöstä (okei, vilkku on puhkipuhuttu aihe, mutta jatkan siitä silti). Eli..
- Jos oma poistumisramppi tai vastaava (voidaan myös soveltaa ihan kaupungissakin risteyksien ym. osalta) on piakkoin tulossa, voisi sen ryhmittymisen oikealle kaistalle aloittaa jo ajoissa. Ei lähdetä enää tekemään mitään viimehetken ohituksia ja jos on ruuhkaa, siirrytään tarpeen vaatiessa sille oikealle kaistalle jo vaikka 5km ennen poistumista. Tai jos on useampi kaista niin pikkuhiljaa sinne oikeaan suuntaan. Stressitasokin laskee siinä mukavasti kun on jo oikea kaista valittuna, eikä tarvitse viimehetkellä tunkea sinne kääntyvien kaistalle.
= ENNAKOINTI
- Ja jos se oma ramppi alkaa lähestymään jo uhkaavasti tai olet suorittamassa edellisessä kappaleessa kehoitettuja toimenpiteitä ja tarvitaan tilaa sieltä ahtaammalta kaistalta, käytetään vilkkua. Laitetaan se vilkku päälle ja odotetaan, että joku antaa tilaa. Ei se vilkku tarkoita sitä, että sitä käyttäessä pitäisi olla jo viimeistään siirtymässä. Joku saattaa ystävällisyyttään antaa tilaa tai joku saattaa pelästyä, että tulet päälle, ja antaa sen takia tilaa. Lopputulos on sinun kannaltasi jokatapauksessa hyvä.
Ja siis tämä saarna taas sen takia, että muutama ääliö on minut yrittänyt taas muutamaan kertaan pakottaa johonkin ojaan tai toisen auton päälle. Sitä on liitytty moottoritielle pelkän vauhdin ja uskon voimalla ja on myös tultu vilkun kanssa päälle kun oma poistumisramppi on lähestynyt ja minä olen ollut siinä rinnalla. Tilaa olisin ollut valmis antamaan jo vaikka kilometri taaksepäin..
- Jos oma poistumisramppi tai vastaava (voidaan myös soveltaa ihan kaupungissakin risteyksien ym. osalta) on piakkoin tulossa, voisi sen ryhmittymisen oikealle kaistalle aloittaa jo ajoissa. Ei lähdetä enää tekemään mitään viimehetken ohituksia ja jos on ruuhkaa, siirrytään tarpeen vaatiessa sille oikealle kaistalle jo vaikka 5km ennen poistumista. Tai jos on useampi kaista niin pikkuhiljaa sinne oikeaan suuntaan. Stressitasokin laskee siinä mukavasti kun on jo oikea kaista valittuna, eikä tarvitse viimehetkellä tunkea sinne kääntyvien kaistalle.
= ENNAKOINTI
- Ja jos se oma ramppi alkaa lähestymään jo uhkaavasti tai olet suorittamassa edellisessä kappaleessa kehoitettuja toimenpiteitä ja tarvitaan tilaa sieltä ahtaammalta kaistalta, käytetään vilkkua. Laitetaan se vilkku päälle ja odotetaan, että joku antaa tilaa. Ei se vilkku tarkoita sitä, että sitä käyttäessä pitäisi olla jo viimeistään siirtymässä. Joku saattaa ystävällisyyttään antaa tilaa tai joku saattaa pelästyä, että tulet päälle, ja antaa sen takia tilaa. Lopputulos on sinun kannaltasi jokatapauksessa hyvä.
Ja siis tämä saarna taas sen takia, että muutama ääliö on minut yrittänyt taas muutamaan kertaan pakottaa johonkin ojaan tai toisen auton päälle. Sitä on liitytty moottoritielle pelkän vauhdin ja uskon voimalla ja on myös tultu vilkun kanssa päälle kun oma poistumisramppi on lähestynyt ja minä olen ollut siinä rinnalla. Tilaa olisin ollut valmis antamaan jo vaikka kilometri taaksepäin..
lauantai 26. joulukuuta 2009
Beeeeeämweeeee
Heipodei. Intti on vielä kesken, mutta ostin itselleni uuden siviiliauton ja nyt pitää sitten paiskia vapailla töitä mahdollisimman paljon. Tämän johdosta olinkin viimeyönä töissä ja normaalin V70 D5 AWD-nelivedon sijaan olin tuuraamassa toisella autolla, BMW 520d farkulla.
Ensin ne ihan kivat jutut..
Volvoon tottuneena minulla meni varmaankin 2-4 tuntia tottua BMW:n ominaisuuksiin ja olemukseen, mutta tämän jälkeen auto tuntui todella mukavalta ja pääsin ikäänkuin pelin henkeen mukaan. Vaihtaminen oli Volvoon verrattuna äärettömän tasaista, niin tasaista ettei sitä juuri huomannut mistään muusta kuin äänestä ja kierrosmittarista. Vaikka Bemarin 2-litrainen turbodieseli jääkin iskutilavuudessa toiseksi Volvon D5-moottorille, oli BMW kaikin puolin tehokas ja urheilullinen. BMW:n automaattivaihteisto ei huudattanut moottoria kuten Volvossa, vaan kierrokset pysyivät kohtuullisina ja vääntöä löytyi silti. "Napakaksi" luonnehdittu jousitus oli myös juuri sitä itseään.. ei siis paskaa, vaan napakka.
Myös asiakkaat tuntuivat tavallista tyytyväisemmiltä. Kukaan ei kysynyt "Onks tää joku Volvo vai Toyota?". Asiakkaille oli heti selvää, että nyt ollaan BMW:n kyydissä.
Sitten ne vähän vähemmän kivat..
Viimeyönä alkoi sitten todella mukava lumimyräkkä. Lunta tuli senverran kiivaaseen tahtiin, että tiet olivat muutaman tunnin sisällä aivan lumen peitossa. Tuulilasille satava lumi jäätyi pyyhkijänsulkiin kiinni ja jäätä sai olla jatkuvasti hakkaamassa niistä irti tai toisena vaihtoehtona oli pitää hatustaan kiinni ja käyttää etulasin defrost-toimintoa. Tästä ongelmasta Volvo tuskin olisi selviytynyt yhtään sen paremmin/huonommin..
..Mutta siitä maassa makaavasta lumesta Volvon neliveto olisi selvinnyt aivan ongelmitta. Mikään ihmepelastaja sekään ei ole, mutta viimetalven perusteella harvassa ovat ne kerrat kun neliveto lähtee suttaamaan tai että ajonvakautus joutuu puuttumaan peliin (tai no kai myös nelivedon toimintaa voi pitää jonkinlaisena ajonvakautuksena). Bemari oli kuitenkin takavetoinen ja ennen pelkästään etuvetoisia autoja ajaneena tuo takavetoisuus vaati hieman opettelua. Jos työnnät auton vähänkään harkitsemattomaan paikkaan, ei se tule pois sieltä ilman apua. Työnantajani aina vitsaileekin, kuinka mukavaa takatuuppareita on vedellä ojanpenkoista ylös nelivetovolvolla.
Näillä keleillä esimerkiksi Volvon neliveto on kyllä se ainut ja oikea vaihtoehto, kesäkeleillä ottaisin varmasti BMW:n. Ensiyönä taas töissä BMW:llä, katsotaan miten käy.
Ensin ne ihan kivat jutut..
Volvoon tottuneena minulla meni varmaankin 2-4 tuntia tottua BMW:n ominaisuuksiin ja olemukseen, mutta tämän jälkeen auto tuntui todella mukavalta ja pääsin ikäänkuin pelin henkeen mukaan. Vaihtaminen oli Volvoon verrattuna äärettömän tasaista, niin tasaista ettei sitä juuri huomannut mistään muusta kuin äänestä ja kierrosmittarista. Vaikka Bemarin 2-litrainen turbodieseli jääkin iskutilavuudessa toiseksi Volvon D5-moottorille, oli BMW kaikin puolin tehokas ja urheilullinen. BMW:n automaattivaihteisto ei huudattanut moottoria kuten Volvossa, vaan kierrokset pysyivät kohtuullisina ja vääntöä löytyi silti. "Napakaksi" luonnehdittu jousitus oli myös juuri sitä itseään.. ei siis paskaa, vaan napakka.
Myös asiakkaat tuntuivat tavallista tyytyväisemmiltä. Kukaan ei kysynyt "Onks tää joku Volvo vai Toyota?". Asiakkaille oli heti selvää, että nyt ollaan BMW:n kyydissä.
Sitten ne vähän vähemmän kivat..
Viimeyönä alkoi sitten todella mukava lumimyräkkä. Lunta tuli senverran kiivaaseen tahtiin, että tiet olivat muutaman tunnin sisällä aivan lumen peitossa. Tuulilasille satava lumi jäätyi pyyhkijänsulkiin kiinni ja jäätä sai olla jatkuvasti hakkaamassa niistä irti tai toisena vaihtoehtona oli pitää hatustaan kiinni ja käyttää etulasin defrost-toimintoa. Tästä ongelmasta Volvo tuskin olisi selviytynyt yhtään sen paremmin/huonommin..
..Mutta siitä maassa makaavasta lumesta Volvon neliveto olisi selvinnyt aivan ongelmitta. Mikään ihmepelastaja sekään ei ole, mutta viimetalven perusteella harvassa ovat ne kerrat kun neliveto lähtee suttaamaan tai että ajonvakautus joutuu puuttumaan peliin (tai no kai myös nelivedon toimintaa voi pitää jonkinlaisena ajonvakautuksena). Bemari oli kuitenkin takavetoinen ja ennen pelkästään etuvetoisia autoja ajaneena tuo takavetoisuus vaati hieman opettelua. Jos työnnät auton vähänkään harkitsemattomaan paikkaan, ei se tule pois sieltä ilman apua. Työnantajani aina vitsaileekin, kuinka mukavaa takatuuppareita on vedellä ojanpenkoista ylös nelivetovolvolla.
Näillä keleillä esimerkiksi Volvon neliveto on kyllä se ainut ja oikea vaihtoehto, kesäkeleillä ottaisin varmasti BMW:n. Ensiyönä taas töissä BMW:llä, katsotaan miten käy.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kiitoksen paikka
Tällä kertaa täytynee esittää kiitos sen sijaan, että aina vain valittaisi jostain epäkohdista. Kiitos teille kärsivällisille asiakkaille, joilla on kenties kiire jonnekin, reittivalinta ei mene täysin nappiin, ja olette kenties läpimärkä odoteltuanne taksia kaatosateessa. Vituttaa ja on kylmä, mutta jaksatte silti olla ystävällisiä kuljettajalle ja kiitätte vielä lopuksi matkasta!
Tänään kyytiini astui nimittäin liikuntarajoitteinen henkilö avustajansa kanssa. Auton tilausajasta oli mennyt jo 5-10 minuuttia kun otin tilauksen vastaan (ruuhka-aika + farmariauton vaatimus) ja sen jälkeen seisoin liikennevaloissa ja kohdetta etsien jopa 15 minuuttia. Kohteen vieressä järjestetyt maalaismarkkinat aiheuttivat vielä lisähankaluuksia väenpaljouden takia. Lopulta sain kaatosateessa kärsivällisesti odotelleet asiakkaat tavaroineen kyytiin ja pääsimme liikkeelle n. 30 minuuttia tilauksen jättämisestä. Kaikista hankaluuksista huolimatta asiakas oli kiitollinen kyydistä ja keskusteli asiallisesti kanssani koko matkan ajan. Tavallisesti olisin todennäköisesti saanut niskaani rankan paskasadekuuron ja mahdollisimman paljon valittamista. Tämä asiakas oli kuitenkin tervetullut poikkeus.
Kiitän siis kaikkia, joita arjen pikku vastoinkäymiset eivät kaada maahan ja jotka jaksavat piristää myös kuljettajan päivää!
Tänään kyytiini astui nimittäin liikuntarajoitteinen henkilö avustajansa kanssa. Auton tilausajasta oli mennyt jo 5-10 minuuttia kun otin tilauksen vastaan (ruuhka-aika + farmariauton vaatimus) ja sen jälkeen seisoin liikennevaloissa ja kohdetta etsien jopa 15 minuuttia. Kohteen vieressä järjestetyt maalaismarkkinat aiheuttivat vielä lisähankaluuksia väenpaljouden takia. Lopulta sain kaatosateessa kärsivällisesti odotelleet asiakkaat tavaroineen kyytiin ja pääsimme liikkeelle n. 30 minuuttia tilauksen jättämisestä. Kaikista hankaluuksista huolimatta asiakas oli kiitollinen kyydistä ja keskusteli asiallisesti kanssani koko matkan ajan. Tavallisesti olisin todennäköisesti saanut niskaani rankan paskasadekuuron ja mahdollisimman paljon valittamista. Tämä asiakas oli kuitenkin tervetullut poikkeus.
Kiitän siis kaikkia, joita arjen pikku vastoinkäymiset eivät kaada maahan ja jotka jaksavat piristää myös kuljettajan päivää!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Kämp
Olen nyt vienyt kaksi kertaa asiakkaan hotelli Kämpin eteen. Ensimmäisen kerran jälkeen olin hyvin vakuuttunut hotellin hienoudesta, mutta toisen kerran jälkeen minulla on kaksi eriävää mielipidettä.
Viimekerralla kaikki sujui hienosti. Asiakkaat painelivat suoraan sisään ja pikkolo kävi hakemassa laukut pois. Ovella seisoi portsari ja kaikki näytti hienolta.
Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin varsin erilainen. Pikkoloa ei näkynyt missään ja asiakas joutui itse hakemaan matkalaukkutelineen ja työntelemään laukkujaan edestakaisin. Autoin toki parhaani mukaan kun laukkujakin oli enemmän kuin mitä Volvon tavaratilaan mahtui. Asiakaskin tuntui olevan hieman näreissään, vaikkei miltään hienohelmalta vaikuttanutkaan. Noh, aina ei mene ihan putkeen.
Viimekerralla kaikki sujui hienosti. Asiakkaat painelivat suoraan sisään ja pikkolo kävi hakemassa laukut pois. Ovella seisoi portsari ja kaikki näytti hienolta.
Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin varsin erilainen. Pikkoloa ei näkynyt missään ja asiakas joutui itse hakemaan matkalaukkutelineen ja työntelemään laukkujaan edestakaisin. Autoin toki parhaani mukaan kun laukkujakin oli enemmän kuin mitä Volvon tavaratilaan mahtui. Asiakaskin tuntui olevan hieman näreissään, vaikkei miltään hienohelmalta vaikuttanutkaan. Noh, aina ei mene ihan putkeen.
Blink blink
Taksejahan aina syytetään mm. siitä, ettei kuljettaja tahdo oikein muistaa suuntamerkin käyttöä ja kaikesta muustakin törttöilystä liikenteessä. Molemmat syytökset ovat ikävä kyllä ihan aiheellisia, mutta kun itse osaan ainakin käyttää ajaessani sitä vilkkua, niin tunnen itseni oikeutetuksi valittamaan (taas kerran) muiden vilkun käytöstä.
Onko se perkule niin hankalaa ilmaista omat aikeensa ajoissa, tai pyytää tarvittaessa itselle tilaa autojen seasta, -vilkulla. Henkilökohtaisesti en revi pelihousujani, jos joku tekee hiljaisella tiellä kaistanvaihdon, tai kääntyy vain kääntyville tarkoitetulla kaistalla ilman vilkkua, mutta jos joku yrittää muotoilla autoni kylkeä uudelleen pelkän oman laiskuuden vuoksi, niin that's it.
Edellisessä vuorossani kävi juuri näin. Kiihdytin toisen auton perässä Vantaan Ilmakehältä kohti Tuusulanväylää. Rampilta pitää siirtyä kahden kehä III:lle vievän kaistan yli päästäkseen Tuusulanväylälle. Itsehän tein näin, vilkun kanssa, mutta edelläni ajava auto jäi jumittamaan kehä III vievälle kaistalle ja lopulta ajoin auton rinnalle ja laitoin cruiserin päälle. Jos tässä vaiheessa rinnalla ajava auto olisi laittanut vilkun päälle, olisin tiennyt hänen aikeistaan tulla Tuusulanväylälle ja olisin antanut tilaa. Kaikessa nokkeluudessaan toinen auto kuitenkin piti oman paikkansa hikikarpalo otsalla, kunnes kehä III vievä kaista alkoi erkaantua Tuusulanväylästä ja tässä kohtaa sitten vilkkukin meni päälle ja auto yritti tulla kylkeen. Onneksi minusta katsottuna vasen kaista oli vapaa ja sain väistettyä sinne.
Ensikerralla otan taas kristallipallon mukaan.
Onko se perkule niin hankalaa ilmaista omat aikeensa ajoissa, tai pyytää tarvittaessa itselle tilaa autojen seasta, -vilkulla. Henkilökohtaisesti en revi pelihousujani, jos joku tekee hiljaisella tiellä kaistanvaihdon, tai kääntyy vain kääntyville tarkoitetulla kaistalla ilman vilkkua, mutta jos joku yrittää muotoilla autoni kylkeä uudelleen pelkän oman laiskuuden vuoksi, niin that's it.
Edellisessä vuorossani kävi juuri näin. Kiihdytin toisen auton perässä Vantaan Ilmakehältä kohti Tuusulanväylää. Rampilta pitää siirtyä kahden kehä III:lle vievän kaistan yli päästäkseen Tuusulanväylälle. Itsehän tein näin, vilkun kanssa, mutta edelläni ajava auto jäi jumittamaan kehä III vievälle kaistalle ja lopulta ajoin auton rinnalle ja laitoin cruiserin päälle. Jos tässä vaiheessa rinnalla ajava auto olisi laittanut vilkun päälle, olisin tiennyt hänen aikeistaan tulla Tuusulanväylälle ja olisin antanut tilaa. Kaikessa nokkeluudessaan toinen auto kuitenkin piti oman paikkansa hikikarpalo otsalla, kunnes kehä III vievä kaista alkoi erkaantua Tuusulanväylästä ja tässä kohtaa sitten vilkkukin meni päälle ja auto yritti tulla kylkeen. Onneksi minusta katsottuna vasen kaista oli vapaa ja sain väistettyä sinne.
Ensikerralla otan taas kristallipallon mukaan.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Turistikierros
Toissayönä Helsingin keskustasta astui kyytiini eräs naispuoleinen asiakas, joka tahtoi päästä Silja Line-terminaalin suuntaan. Kyseessä oli juuri sellanen Helsinkiläinen diiva-tyyppinen vanhempi rouva, jolla selvästi on rahaa kuin roskaa, mutta ei kuitenkaan halua käyttää sitä (tiedätte kyllä ihmistyypin, hieman tätimäinen, asuun kuuluu kaulaliina, huiveja, röyhelöitä ja puhuu kirjakieltä).
Heti alussa tein rouvan mielestä virheellisen reittivalinnan ja hän muistuttikin siitä minua pian. Ei tietenkään risteyksen kohdalla, vaan vasta sitten kun virhettä ei voinut enää millään korjata.
Asiakas: Minne te oikein ajatte?
Minä: No XXXXkadulle, luulin ettei tuosta saa ajaa läpi.
A: Nyt kuulkaa, minä tiedän tarkalleen mistä minä maksan. Laitatte nyt mittarin pois päältä ja käännytte takaisin. Minä en halua millekään turstien maisemakierrokselle. (korostetulla äänellä)
M: Selvä, voisitteko te sitten neuvoa reitin? Käännynkö tästä?
A: No kuten te juuri sanoitte, siitä ei pääse kääntymään.
A: Kääntykää sitten tästä.
Nyt pääsin itsekin jo kärryille reitin suhteen, mutta valitsin vielä rouvan mielestä väärin, vaikka matkan pituus korttelin ympäri olikin molemmilta puolilta sama.
A: Yleensä taksit ajavat kyllä tuolta..
Perillä rouva maksoi käteisellä, antoi euron ylimääräistä ja pyysi vielä saada käteiskuitin. Luultavasti rouva kuvitteli minun yrittäneen huijata tahallani ja perässä voi tulla vähän palautetta. Hymyilytti kyllä koko matkan ajan rouvan ilmaisu "Minä en halua millekään turistien maisemakierrokselle."
Heti alussa tein rouvan mielestä virheellisen reittivalinnan ja hän muistuttikin siitä minua pian. Ei tietenkään risteyksen kohdalla, vaan vasta sitten kun virhettä ei voinut enää millään korjata.
Asiakas: Minne te oikein ajatte?
Minä: No XXXXkadulle, luulin ettei tuosta saa ajaa läpi.
A: Nyt kuulkaa, minä tiedän tarkalleen mistä minä maksan. Laitatte nyt mittarin pois päältä ja käännytte takaisin. Minä en halua millekään turstien maisemakierrokselle. (korostetulla äänellä)
M: Selvä, voisitteko te sitten neuvoa reitin? Käännynkö tästä?
A: No kuten te juuri sanoitte, siitä ei pääse kääntymään.
A: Kääntykää sitten tästä.
Nyt pääsin itsekin jo kärryille reitin suhteen, mutta valitsin vielä rouvan mielestä väärin, vaikka matkan pituus korttelin ympäri olikin molemmilta puolilta sama.
A: Yleensä taksit ajavat kyllä tuolta..
Perillä rouva maksoi käteisellä, antoi euron ylimääräistä ja pyysi vielä saada käteiskuitin. Luultavasti rouva kuvitteli minun yrittäneen huijata tahallani ja perässä voi tulla vähän palautetta. Hymyilytti kyllä koko matkan ajan rouvan ilmaisu "Minä en halua millekään turistien maisemakierrokselle."
perjantai 14. elokuuta 2009
Lentokentällä hulinaa
Lentokentällä on viimepäivinä sitten sattunut ja tapahtunut. Ensimmäinen maininnan arvoinen seikka on varmaankin uusi terminaalijako. Vanha kotimaanterminaali kulkee nykyään nimellä T1 ja ulkomaanterminaali nimellä T2. Kentälle matkustavan asiakkaan tulee tarkastaa joko lentolipustaan tai internetistä käytettävä terminaali. Käytäntö on tuttu maailman suurimmilta lentoasemilta, joissa terminaalit jaetaan lentoyhtiöittäin, ei kotimaan-/ tai ulkomaanlentojen mukaan.
Uudistus aiheuttaa asiakkaiden lisäksi myös taksinkuljettajille hieman päänvaivaa. Esimerkiksi arkiaamuisin saattoi ennen luottaa siihen, että kotimaanterminaalista tulee paljon liikemiehiä kyytiin ja terminaali "vetää hyvin". Yöaikaan puolestaan saattoi luottaa siihen, että kaikki lennot ovat lomalentoja tai ulkomaanlentoja ja ulkomaanterminaali oli siis se paikka, josta asiakkaita kannatti hakea. Nyt kuljettajien pitääkin olla hieman tarkkaavaisempia saapuvien lentojen suhteen, sillä esimerkiksi yön ulkomaanlennot jakautuvat kahteen terminaaliin ja seuraavaa lentoa täytyykin ehkä odotella toisen terminaalin edessä. Itsellekin kävi viimeyönä useamman kerran niin, että jouduin jättämään T2:n tyhjin käsin ja siirtyä uuden jonottamisen myötä T1:n eteen. Näin alussa asiakas saattaakin joutua odottamaan T1:n edessä hetken takseja, koska suurin osa jonottaa vanhasta tottumuksesta T2:n ja kestää hetken, ennenkuin autot päättävätkin ajaa T1:lle.
Toissapäivänä lisäsäpinää suomen suurimpaan lastentarhaan aiheutti sähkökatkos. Koko keräilyalueelta oli sähköt poikki ja taksitarkastaja joutui itse kaatosateessa ohjaamaan liikennettä ja autoja terminaaleille tarpeen mukaan. Sähkökatkon syyksi osoittautui maakaapelin katkeaminen ja nyt keräilyn vierellä huriseekin suurin ikinä näkemäni agrigaatti tuottamassa sähköä.
Ja vielä viimeyöstä.. itsellä kesti aamun väsyneinä tunteina muutama hetki keksiä, mitä seuraavat datalle tulleet lentotiedot tarkoittivat. Ihan simppelihän tuo oli, mutta.. :-D
Ensin on siis kellonaika ja sitten saapuvan lennon lähtökaupunki. Servi oli leikkisästi kirjoittanut ne nurinkurin.
Uudistus aiheuttaa asiakkaiden lisäksi myös taksinkuljettajille hieman päänvaivaa. Esimerkiksi arkiaamuisin saattoi ennen luottaa siihen, että kotimaanterminaalista tulee paljon liikemiehiä kyytiin ja terminaali "vetää hyvin". Yöaikaan puolestaan saattoi luottaa siihen, että kaikki lennot ovat lomalentoja tai ulkomaanlentoja ja ulkomaanterminaali oli siis se paikka, josta asiakkaita kannatti hakea. Nyt kuljettajien pitääkin olla hieman tarkkaavaisempia saapuvien lentojen suhteen, sillä esimerkiksi yön ulkomaanlennot jakautuvat kahteen terminaaliin ja seuraavaa lentoa täytyykin ehkä odotella toisen terminaalin edessä. Itsellekin kävi viimeyönä useamman kerran niin, että jouduin jättämään T2:n tyhjin käsin ja siirtyä uuden jonottamisen myötä T1:n eteen. Näin alussa asiakas saattaakin joutua odottamaan T1:n edessä hetken takseja, koska suurin osa jonottaa vanhasta tottumuksesta T2:n ja kestää hetken, ennenkuin autot päättävätkin ajaa T1:lle.
Toissapäivänä lisäsäpinää suomen suurimpaan lastentarhaan aiheutti sähkökatkos. Koko keräilyalueelta oli sähköt poikki ja taksitarkastaja joutui itse kaatosateessa ohjaamaan liikennettä ja autoja terminaaleille tarpeen mukaan. Sähkökatkon syyksi osoittautui maakaapelin katkeaminen ja nyt keräilyn vierellä huriseekin suurin ikinä näkemäni agrigaatti tuottamassa sähköä.
Ja vielä viimeyöstä.. itsellä kesti aamun väsyneinä tunteina muutama hetki keksiä, mitä seuraavat datalle tulleet lentotiedot tarkoittivat. Ihan simppelihän tuo oli, mutta.. :-D
HELL-VAN INFO ///
T1: 04:23 AMOR
04:46 NOBASSIL
05:04 ANOLECRAB
T2: 03:37 AINAHC
06:34 KOKGNAB
06:40 AGALAM
Ensin on siis kellonaika ja sitten saapuvan lennon lähtökaupunki. Servi oli leikkisästi kirjoittanut ne nurinkurin.
tiistai 11. elokuuta 2009
Long time no see
Edellisestä postauksesta onkin kulunut aikaa ihan kiitettävästi. Töitä en ole armeijan takia päässyt kovinkaan paljon tekemään ja niissä muutamassa ajamassani viikonloppuvuorossa ei ole juuri ollut kirjoittamisen aihetta. Nyt jätän kuitenkin muutaman merkinnän ja kerron, että tulen vielä ajamaan taksia ja blogiinkin tulee toivottavasti merkintöjä myöhemminkin.
Tänään tuli kuitenkin ajettua päivävuoro. Lamastahan on ollut paljon puhetta viimeaikoina ja täytyykin sanoa, että vaikutukset olivat ilmiselvät. Huonolla tuurilla ja kesälomilla saattaa toki olla osansa, mutta näytti siltä, että autoja olisi jokatapauksessa enemmän tolpilla ja asiakkaita puolestaan vähemmän. Viimetalvena tuli ajettua hieman kaavamaisesti aamulla 06-07:n välillä 1-3 kyytiä kentälle ja sieltä sitten kotimaan terminaalista lyhyellä odotuksella liikemaailman ihmisiä hienoissa puvuissaan Helsinkiin palavereihin ja hotelleihin. Helsingissäkin sai usein ajettua muutaman asiakkaan ja kun palaili Vantaalle, olikin jo brunssin tai lounaan aika.
Nyt kenttäkyytejä ei näkynyt ja odotusaika kentällä oli lähes tunnin luokkaa kun sinne lopulta pääsin. Sain ruotsalaisen "businessnaisen" kyytiinii ja kohteena oli Helsingin ydinkeskusta. Helsingissä ei riittänyt enää pokaa vantaalaiselle ja kotiin oli palattava tyhjin käsin. Muutenkin päivä oli kohtuullisen hiljainen ja päivä meni tolpilla notkumisen sijaan lähinnä kahvitteluksi. Mikäpä siinä auringossa istuskellessa.
Iltapäivällä sain vielä lentokentältä kyytiini äveriäänoloisen venäläispariskunnan, joka pyysi päästä Lexus Kaivokselaan (ei suinkaan Toyota Kaivokselaan, joka kuulostaa paljon halvemmalta, mutta on tosiasiassa sama liike). Autokaupoilta matka jatkui vielä Helsinkiin Hotel Kämppiin. Kämp on varmasti yksi Helsingin tyyriimmistä hotelleista ja siellä vallitsee suuren maailman tapaan tarkka käyttäytymisetiketti. Hotellin pääovi sijaitsee Kluuvikadun (kävelykatu) vasemmassa reunassa, kun kadulle ajetaan Pohjoisen Esplanadin kautta. Ajosuunta houkuttaa jättämään auton vasemman kyljen kohti hotellin ovea, mutta auto on parempi käydä kääntämässä kadulla, ellei halua kuunnella pikkolon saarnaa aiheesta. Ilmassa oli hienostunut tunnelma, kun auto oli pysäköity oikeaoppisesti ja hotellin pikkolokin hoiti matkalaukut suoraan auton takakontista hotellin sisälle.
Tänään tuli kuitenkin ajettua päivävuoro. Lamastahan on ollut paljon puhetta viimeaikoina ja täytyykin sanoa, että vaikutukset olivat ilmiselvät. Huonolla tuurilla ja kesälomilla saattaa toki olla osansa, mutta näytti siltä, että autoja olisi jokatapauksessa enemmän tolpilla ja asiakkaita puolestaan vähemmän. Viimetalvena tuli ajettua hieman kaavamaisesti aamulla 06-07:n välillä 1-3 kyytiä kentälle ja sieltä sitten kotimaan terminaalista lyhyellä odotuksella liikemaailman ihmisiä hienoissa puvuissaan Helsinkiin palavereihin ja hotelleihin. Helsingissäkin sai usein ajettua muutaman asiakkaan ja kun palaili Vantaalle, olikin jo brunssin tai lounaan aika.
Nyt kenttäkyytejä ei näkynyt ja odotusaika kentällä oli lähes tunnin luokkaa kun sinne lopulta pääsin. Sain ruotsalaisen "businessnaisen" kyytiinii ja kohteena oli Helsingin ydinkeskusta. Helsingissä ei riittänyt enää pokaa vantaalaiselle ja kotiin oli palattava tyhjin käsin. Muutenkin päivä oli kohtuullisen hiljainen ja päivä meni tolpilla notkumisen sijaan lähinnä kahvitteluksi. Mikäpä siinä auringossa istuskellessa.
Iltapäivällä sain vielä lentokentältä kyytiini äveriäänoloisen venäläispariskunnan, joka pyysi päästä Lexus Kaivokselaan (ei suinkaan Toyota Kaivokselaan, joka kuulostaa paljon halvemmalta, mutta on tosiasiassa sama liike). Autokaupoilta matka jatkui vielä Helsinkiin Hotel Kämppiin. Kämp on varmasti yksi Helsingin tyyriimmistä hotelleista ja siellä vallitsee suuren maailman tapaan tarkka käyttäytymisetiketti. Hotellin pääovi sijaitsee Kluuvikadun (kävelykatu) vasemmassa reunassa, kun kadulle ajetaan Pohjoisen Esplanadin kautta. Ajosuunta houkuttaa jättämään auton vasemman kyljen kohti hotellin ovea, mutta auto on parempi käydä kääntämässä kadulla, ellei halua kuunnella pikkolon saarnaa aiheesta. Ilmassa oli hienostunut tunnelma, kun auto oli pysäköity oikeaoppisesti ja hotellin pikkolokin hoiti matkalaukut suoraan auton takakontista hotellin sisälle.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Tulinen keitto
Ajoin sitten intin viikonloppuvapailla yhden vuoron, johon sisältyi mm. keskustelu tulisesta keitosta ja eksyminen Hartwall-areenan parkkihalliin.
Aloitetaan parkkihallitapauksesta. En ole ikinä käynyt Hartwall-areenan taksitolpalla ja nyt kun ajelin lähettyvillä ja datalta tuli viesti siellä jonottavista asiakkaista, päätin käydä katsomassa tilanteen. Paikka on liikennejärjestelyiltään hieman sekava, joten meni aikansa ennenkuin pääsin edes oikeaan suuntaan. Vahingossa ajoin kuitenkin parkkihallin sisäänajopuomeille ja rajoitetun kääntymistilan vuoksi jouduin ajamaan sisälle saakka. Maksoin mukisematta 6€ läpiajokierroksesta automaattiin ja ajoin ulosajopuomille.. joka tietysti nousi ylös ilman lippua. Maksoin siis aivan turhaan. Löysin kuitenkin lopulta myös taksitolpan ja sain jonosta oman osuuteni.
Tulinen keitto-keskustelu käytiin kahden siististi pukeutuneen, ulkomaalaisella aksentilla puhuvan miehen kanssa. Se kulki kutakuinkin näin:
Mies 1: Sun täytyy tulla maistamaan mun valmistamaa keittoa.
Mies 1: Se on kyllä vähän tulista.
Mies 2: Minä kyllä tulen, mutta jos se on sinulle tulista niin.. huhhuh
M1: Ei se niin tulista ole.
M2: No mutta varmasti on hyvin tulista.
M1: No maistat hieman, siinä on sieniä ja kanaa ja vähän chiliä.
M2: Voin maistaa hieman, mutta syön vain lusikallisen jos siinä on jälkipolttoa.
M1: Siinä on hieman jälkipoltetta, mutta ei pahasti. Haluatko syödä keiton ennen vai jälkeen hampurilaisen?
M2: Ennen.
M1: Se on hieman tulista, mutta ei pahasti.
M2: Mitä chiliä käytit?
M1: Makeaa chiliä.
M2: Niinniin, mutta..
M1: Pirkka-maalaista chiliä.
---
M2: Onhan sinulla maitoa ja vaaleaa leipää?
M2: Jos on tulinen keitto niin niillä lähtee polte..
M1: Eilen heitin maidon ja leivät pois kun ne olivat vanhoja.
M2: No sitten syön yhden lusikallisen enintään.
M1: Voi minulla olla pieni purkki maitoa.
Tämä erikoinen keskustelu jatkui koko matkan Myyrmäestä Kamppiin saakka. Oliko kyseessä todellakin vain tulinen keitto, vai joku perverssi sanaleikki, en ala sitä sen kummemmin arvuuttelemaan.
Aloitetaan parkkihallitapauksesta. En ole ikinä käynyt Hartwall-areenan taksitolpalla ja nyt kun ajelin lähettyvillä ja datalta tuli viesti siellä jonottavista asiakkaista, päätin käydä katsomassa tilanteen. Paikka on liikennejärjestelyiltään hieman sekava, joten meni aikansa ennenkuin pääsin edes oikeaan suuntaan. Vahingossa ajoin kuitenkin parkkihallin sisäänajopuomeille ja rajoitetun kääntymistilan vuoksi jouduin ajamaan sisälle saakka. Maksoin mukisematta 6€ läpiajokierroksesta automaattiin ja ajoin ulosajopuomille.. joka tietysti nousi ylös ilman lippua. Maksoin siis aivan turhaan. Löysin kuitenkin lopulta myös taksitolpan ja sain jonosta oman osuuteni.
Tulinen keitto-keskustelu käytiin kahden siististi pukeutuneen, ulkomaalaisella aksentilla puhuvan miehen kanssa. Se kulki kutakuinkin näin:
Mies 1: Sun täytyy tulla maistamaan mun valmistamaa keittoa.
Mies 1: Se on kyllä vähän tulista.
Mies 2: Minä kyllä tulen, mutta jos se on sinulle tulista niin.. huhhuh
M1: Ei se niin tulista ole.
M2: No mutta varmasti on hyvin tulista.
M1: No maistat hieman, siinä on sieniä ja kanaa ja vähän chiliä.
M2: Voin maistaa hieman, mutta syön vain lusikallisen jos siinä on jälkipolttoa.
M1: Siinä on hieman jälkipoltetta, mutta ei pahasti. Haluatko syödä keiton ennen vai jälkeen hampurilaisen?
M2: Ennen.
M1: Se on hieman tulista, mutta ei pahasti.
M2: Mitä chiliä käytit?
M1: Makeaa chiliä.
M2: Niinniin, mutta..
M1: Pirkka-maalaista chiliä.
---
M2: Onhan sinulla maitoa ja vaaleaa leipää?
M2: Jos on tulinen keitto niin niillä lähtee polte..
M1: Eilen heitin maidon ja leivät pois kun ne olivat vanhoja.
M2: No sitten syön yhden lusikallisen enintään.
M1: Voi minulla olla pieni purkki maitoa.
Tämä erikoinen keskustelu jatkui koko matkan Myyrmäestä Kamppiin saakka. Oliko kyseessä todellakin vain tulinen keitto, vai joku perverssi sanaleikki, en ala sitä sen kummemmin arvuuttelemaan.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Lobbu
Toistaiseksi se on nyt loppu. Toistaiseksi viimeinen vuoro ohi. Kenties tulen vielä joskus viikonloppuvapailla tai intin jälkeen ajamaan joitain vuoroja, mutta ainakin näin toistaiseksi se on ohi. Viimeisen vuoron kunniaksi sain työajalla seurata uskomattoman kaunista auringonlaskua vuoro meni muutenkin kohtuullisen nappiin. Tuli pieni deja-vu-ilmiökin koettua, kun erään Hiekkaharjussa asustelevan naisen työmatka lentokentälle tapahtui minun kyydissäni jo toistamiseen kahden päivän sisällä. Eipä tarvinnut ainakaan erikseen kysyä asiakkaalta kohdetta.
Loppuun hieman tilastotietoja:
Loppuun hieman tilastotietoja:
Kilometrit: n. 14 000km
Tunnit: n. 450h
Vitutuksen määrä: n. liikaa
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Viimeisiä viedään
Näillänäkymin ajan toistaiseksi viimeisen vuoroni huomenna. Seuraavalla viikolla alkaa sitten piiiiiiiiiitkä marssi Kouvolan Vekaranjärvellä, eli armeijan palvelus edessä. Palveluksen kesto on vielä täysin avoin, joten tulevasta taksiurastani ja bloggaamisesta ei ole toistaiseksi mitään tietoa. Kannattaa kuitenkin seurata säännöllisen satunnaisesti blogia, josko olisin vaikka lomilla ajanut muutaman vuoron ja tehnyt niistä merkintöjä blogiini.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Taas näitä..
..jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman.
Kyyti lentokentältä Helsinginkadulle. Asiakas pyysi minua ajamaan jalkakäytävälle kulman takana, mutta kohdalla huomasimme, että jalkakäytävällä oli toinen auto tiellä. Katukivetys oli auton takana niin korkea, etten viitsinyt ajaa siitä ylös, vaan sanoin ajavani seuraavan suojatien kohdalta jalkakäytävälle.
Kyyti lentokentältä Helsinginkadulle. Asiakas pyysi minua ajamaan jalkakäytävälle kulman takana, mutta kohdalla huomasimme, että jalkakäytävällä oli toinen auto tiellä. Katukivetys oli auton takana niin korkea, etten viitsinyt ajaa siitä ylös, vaan sanoin ajavani seuraavan suojatien kohdalta jalkakäytävälle.
A: Ei käy, minä en kävele yhtään pidemmältäSeuraavalla kerralla tarjoan samanlaiselle mäkättäjälle ilmaisen paluukyydin takaisin lentokentälle, josko sieltä löytyisi auto jolla voi pysähtyä keskelle risteysaluetta hoitamaan maksua.
M: Menen vaan muutaman metrin eteenpäin..
A: Ei.
M: No enhän mä tähän keskelle tietä voi jättää.. jos sieltä tulee muita autoja.
A: No vaikka tulisikin, ne voi odottaa
torstai 1. tammikuuta 2009
Setä hei..
Viimeyönä ajoin Martinlaakson taksitolpalle, kun siellä oli muutamia ihmisiä jonossa. Eräs mieshenkilö käveli kohti taksia, kun nuoremmat kaverit estivät hänen pääsyn taksiin ja ilmoittivat olleensa ensimmäisiä. En kuitenkaan suostunut ottamaan viittä henkilöä kyytiin, joten he ohjasivat mieshenkilön kyytiini sanoin "Setä hei, ota sä tää taksi!"
A: Voi v*ttu.."Setä" kirosi koko loppumatkan nykynuorison käytöstä ja minä naureskelin tuota huvittavaa nimitystä ja sen aiheuttamaa reaktiota vielä pitkään. Pitihän sitä sedälle hieman vitsailevaan sävyyn näyttää, ettei minuakaan sovi kakaroitella.
A: Vai setä! Kaikkea sitä kuulee.
A: Ei mitään kunnioitusta nuorisolla.. no sisäkin olet tollanen kakara vielä.
M: No sedällä ei ole nyt paljon varaa sanoa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)